torstai 6. syyskuuta 2018

6.9
ostopäätökseni ei koskaan perustu tarpeeseeni,omaan tahtooni eikä varsinkaan egoistiseen haluuun opetella jokin uusi taito. pyrin täyttämään tämän vaatimattoman elintilani turhilla asioilla. tärkeintä  on,että tuote on mahdollisimman kallis ja tyylikäs. asettaa mut oikeaan valoon. tein tänään hankintoja,jotka osaltaa vievät mua lähemmäksi tätä päämäärää.

ensinäkin... tilasin kukkasipuleita. kukat on hyvin esteettisiä. ja mä oon näkövammainen. jep,aika turhanaikainen hankinta,vai mitä?

sitten. mun tarkoitus on luoda kuva,että oon sporttinen mutta samalla hiukan uhkaava. ehkä vähän pelottavakin. niinpä tilasin pistepallon (for boxers you know). halua että se,joka tulee tähän kämppään ja näkee tuon pallon paikalleen asennettuna oikopäätä ymmärtää tän jätkän vaaralliseksi ja arvaamattomaksi.
ymmärrän toki,että pöyrätuoli hiukan haittaa tätä julkikuvaa. ajattelin naamioida sen tarpeen niin vaatiessa vaikka jukkapalmuks. tai ei. ei ehkä sittenkään. mielummin testosteronia puhkuvaks panssarivaunuks.
entäpä jos tulija onkin fiksu? (kuten valtaosa mun trendikkäistä kavereista. mainitsen esimerkkinä ykän). se saattaa kelata,että mitä helvettiä tommonen pyörätuolijamppa tekee pistepallolla? hah,minulla on vastaus valmiina:harjoittelen pallon avulla vastustajan nirhaamista paljain nyrkein. ennen kuin ripustan velton vastustajan trapetsiin se pitää tappaa. "siellä missä tämä tuoli on kulkenut,siellä on vain röykkiöittäin ruumiita."

ihan paikkaansahan tää ei pidä. hento ja rimpulamainen habitukseni muodostaa totuttua suuremman ristiriidan. viattoman vekaran hymynikin saattaa hämätä. se ei haittaa mua. sillä ei oo merkitystä. jos MINÄ sanon jotain muuta,se on totuus! ja kun vielä oon hankkinut kaikkia tuota illuusiota ylläpitäviä tuotteita (joita en tietenkään käytä,ne on kato rekvisiittaa),alan uskoa tähän harhaan itsekin.

*en osaa valehdella itselleni*

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

15.7
escort vai ihanko oikein kokotti?
pohdiskelin tässä ihmisen oman arvon tuntoa. toi otsikko on kyl hiukan provosoiva,koska mua ei juurikaan notkauta ton alan moraaliset kysymykset. mietin oikeastaan tommosen escortin tai oikeestaan tommosen kokotin työssään jaksamista. ts. jos halu oiskin olla jotain muuta,mut oiskin vaan kokotti. tai kykyjäkin ois vaikka mihin,ois vaan kokotti. niin,että miltähän se tuntuis? miltä tuntuis ylipäänsä tehdä asioita,joita ei halua?

nyt terävimpien päässä syntyi yhteyksiä. ahaa-jani ei tee asioita mitä ei halua.
väärin. jani tekee elämässään moniakin asioita,mitä ei halua. avaan tätä vähän parilla esimerkillä: ajoittain jani imuroi. tai jani vie roskat. jos jani tapaa ihmisen,josta ei pidä,aina paras tapa aloittaa keskustelu ei ole pidäkkeetön haistattelu tai ihan vaan silmitön väkivalta. toisin sanoen oma käytös pitää mukauttaa (kts. toiminnan ohjaus). mutta villakoirana ytimelle tässä nyt on,että jani ei elä niinkuin ei halua. ei koskaan.
ai miten tää liittyy siihen kokottiin? noh,kaikillahan on oikeus omiin valintoihinsa. joku haluaa tiskata alituiseen, toiselle siisteys vaan on tärkee juttu. toiselle putkimiehen hommat on intohimo,joku on kokotti. se on ihan fine,korostan,että jokaisella meillä on oikeus valintoihimme.

nyt tää muuttuu hiukan mutkikkaaksi. putkimies esimerkki ei oo nyt kyl tähän ihan paras. hypoteettinen tilanne:ei ois mitään rajoituksia. työpaikkoja ois rajattomasti. putkimiehen palkka ois aina vakio. ei ois olemassakaan mitään ammattiyhdistysliikettä eikä autoetuja.
tässä maailmassa pitäisin putkimiestä,joka on putkimies,vaikka sanois,että ei halua olla,hyvin valheellisena. edes poresuuttimen vaihtoa en kaverilla uskoisi. epäluuloinen oisin kaverin jokaista sanaa kohtaan. aina tyypin läsnäollessa pitäisin lompakkoani tiukasti silmällä. vähät rahani ja pankkikorttini ainakin piilottaisin pyörätuoliini.

yritän nyt sanoa,että valheellisuus on mielestäni väärin. tai ainakin asia,joka multa ei saa ymmärrystä. ja silloin,kun sitä näen... ainoa asia mikä mua lohduttaa on se,että se valheellinen ihminen tekee suurimmat vahingot toiminnallaan itselleen,ei mulle. hähä!!


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

4.7
kovinkaan mielelläni en tätä nyt tee. vahingoniloinen en halua olla. pakko on kuitenkin nyt muutamalla rivillä kommentoida:

elämässäni on nyt parikin tahoa,joiden kipuilua ja elämäntuskaa oon tässä seurannut. kumpainenkin liippaa läheltä mua,joten olen asioista mielipiteeni muodostanut. en kyllä oo kaikista näiden tyyppien valinnoista pitänyt,mutta se ei nyt ole alkuunkaan se relevantein juttu. jokaisella yksilöllä on kuitenkin oikeus tehdä omia valintojaan. muttamutta.

toinen tapauksista on mies,jolle työ on ollut aina tärkeä. hän on ollut siinä hyvä ja se on pitkälti määritellyt elämän sisällön. miehen "sosiaalinen status" on muotoutunut työn ja miehen työhön liittyvien skilssien kautta. iso osa arvostuksesta,mitä mies nautti,tuli työstä.
nyt on kuitenkin käynyt niin,että miehellä ei ole enää tätä työtä. elämän sisältö,iso osa arvostuksesta ja kunnioituksesta mennyt. mies turvautuu alkoholiin,josta seuraa kriisi kotona,perhesuhteissa.
ei yhtään kivaa,eikä hommaa oo kiva seurata vierestäkään. tää on varsin pätevä ukko,kovasti vaan eksyksissä. haluaisin auttaa,en vaan tiedä miten.

toinen tyyppi on nainen. nainen,jonka tunnen. nainen,joka syystä ja toisesta on mulle tärkee. sydäntä riipii seurata tuota päämäärätöntä ajelehtimista. tuon ja tämän hän päättää nopeasti. antaa kuvan hyvinkin päämäärätietoisesta ihmisestä. kunnes huomaa,että päätöksen seuraamukset ei olekaan kaikki kivoja. tekee äkkiä uuden päätöksen,korjausliikkeen. vain huomatakseen,että vieläkään kaikki ei oo kivaa. "entäpä jos palaisinkin uudestaan siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon?" voi hitto,"vieläkään ei ollut kivaa. poltin tossa tokassakin vaihtoehdossa (vai olikse ekassa?) sillat perässäni. ei hätää,kaikki voi varmaan paikata,jos hymyilen nyt pari päivää. muiden elämä ja mielipiteet on mulle yhdentekeviä. aurinko kiertää MUA ja vain mua. olen itsellinen nainen! (toim. huom:itsellinen on vaikee olla,jos on riippuvainen).

eli siis...niitä päätöksiä,jotka koskee vain mua on äärimmäisen vähän. muut osalliset pitää ottaa huomioon. ei,siitä ei kyl oo mitään lakia. mut se on sivistystä ja hyvien tapojen mukaista. isosti siis ottaa päähän itsekkyys ja täydellinen kykenemättömyys tehdä päätöksiä,jotka pitää. päässä tinnittää lause "se on aina päässyt liian vähällä,liian helposti."

tiistai 12. kesäkuuta 2018

12.6 pohdintaa omasta ihmisarvosta

tänään törmäsin varsin kivuliaasti henkilökohtaiseen pienuuteeni ja arvottomuuteeni.

kävi niin,että mulla oli tapaaminen jonkun kunnan sossutyypin kanssa ja aiheena oli tehdä hakemus kelaan,että ne maksais mun kuntoutuksen. taustaksi tässä mainittakoon,että tällä hetkellä mun kuntoutuksen maksaa kirkkonummi. se taas johtuu siitä,että en saa kelalta vammaisen ihmisen KOROTETTUA hoitotukea. mulla ei oo riittävästi kuluja (lääke,yms),jotta saisin sitä. anyway,näin kela on sysännyt mun kuntoutuksen kunnalle (ymmärtääkseni kelan lakisääteinen velvollisuus loistaa poissaolollaan,koska en saa tukea korotettuna?)
no nyt kuitenkin laki on muuttunut ja kuulunkin nyt kai kelan kuntoutuksen piiriin. kuntoutusta pitää tietty erikseen anoa kelalta ja sitä tää tapaaminen koski. haen siis kelalta kuntoutusta.

mullehan on aivan sama kuka kuntoutuksen maksaa,kunhan joku sen maksaa. ihan sama se varmaan ei oo kunnalle. ja sen tietty kyl ymmärrän.

mut siis... tää juttu alkoi siitä kivuliaasta törmäyksestä. tuntu jotenkin tosi nöyryyttävältä "hattu kourassa" anoa kelalta kuntoutusta,joka mun mielestä lain mukaan kuuluu mulle. musta tuntui,että mut heti sysättiin johonkin yhteiskunnan kusettajan rooliin. katseilta piilossa iloisesti kävelen,käyn töissä ja muutenkin teen kaikkii normaaleja juttuja. vammasta esitän vain siksi,että onnistuisin kusettamaan kelan maksamaan mun kuntoutuksen. jep.

outoja asioita piti perustella ja kertoa. "kuinka hoituu henkilökohtainen hygieniasi?" tai "miten vamma vaikeuttaa elämääsi?" ts ihan relevanttejahan nää on,mutta kun kelan kyl pitäis tietää jo. oon nää kertonut niille useasti useissa eri hakemuksissa. tohon ekaan kysymykseen meinasin muuten vastata:"ite tietty,en kai mä nyt mikään helvetin vammanen oo." ehdin onneks hahmottamaan,että se ei oo nyt hyvä vitsailun aihe.

tällä avautumisella on siis yks ainoa funktio. kertoa,että vammaisuus ei oo mitenkään erityisen helppoa,lystiä tai erityisen mukavaa. se,että joku tiivitaavi alituiseen kyselee samoja kysymyksiä antaa mulle nöyryytetyn tunnelman. ja ihmisarvottoman.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

21.4
wou!!!!!!!! olin tänään fresun ja malinin kanssa käymässä jerikon kuntoiluportaissa.
fresulla oli videokamera messissä. otos tuonnempana...
mut joo,siis portaat: hienot oli. moitteettomat vois kai sanoa. muutama asia on mulle niissä hankalat.askelmat on tietty rakennustekniikan ja rinteen eri muotojen takia eri syvyisiä. se oli mulle hankalaa. niin ja kaide. se oli liian matala. anyway...konttailin tarvittaessa. portaissa on tehokasta treenaa. jotta mä onnistuisin vielä tekemään treenistä aeroobisen,tekniikkaa tarvii vielä hioa. ja paljon. siitä nyt kyl tulee mun uus harrastus ja mullahan on aikaa harjotella tekniikka kohilleen
tullessa käytiin lounaalla,mikä oli nastaa. omattiin ei taaskaan tarvinnut pettyä.

keli oli sen verran nätti,että jäin sit cittarille. kävin ostoksilla ja koska edelleen oikein pursusin energiää,menin tekemään vielä tän kevään ekat mäkitreenit jakkaralla. nyt sit onkin kädet ja tissit kohtuu hellinä.
jos vaan suinkin huomenna kykenen,lähen treenaamaan rekille. tää kevät,tää on hienoo aikaa!!!!!!!!!!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

14.4
suuria tunteita. oon mä vaan eritaitava! sain ton kuvan ihan helposti tohon!! joni duunas mulle ohjeet viikolla ja tietotekninen knowhowni on pettämätön. niin söpösti meitsi tossa hymyää uimahallilla. tunnelma hallilla oli jotenkin seesteinen,tarinat jälkipolville jäi hyvin vähiin. olo kuitenkin on nyt putipuhdas ja valmiina oon nyt kaikkeen. jotain tekemistä ois nyt kiva kehittää,mut en tiiä. saa nähä.

eiku,nythän mä muistin,taide sittenkin odottaa mua. mulla on nimittäin lainavehkeitä. niin... ja pari ideaa. pitääkin ehkä syventyä niihin,sais joskut palautettuakin ne...

auringosta saa nyt kivasti energiaa. minä uhkun ja puhkun

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

28.3
no nyt on tutkittu. olin tänään tk:n fyssarin arvioitavana. epäili kai mun tuloksia bergin tasapainotestissä,koska kontrollin varjolla piti tehdä melkein koko testi uudestaan. pyh...tulokset oli ihan yhteneviä minnan tekemän testin kanssa. oon mä vaan eläin,uskottava on!
se fyssari vähän selvittelee (kun kelan kriteerit on taas muuttuneet), mut tekee hakemuksen mun puolesta laitoskuntoutusjaksoon. se oiskin perin virkistävää. saa nähä...

mun seuraava projekti on oma kiipeilyseinä. hankin siihen jo läjän tarvikkeita. lähen huomenna taas kiipeilemään ja haen sieltä lisää otteita. tein kaupat jo sähköpostilla. videokameran otan taas messiin,mulla on pian jo riittävän paljon materiaalia fresulle,joka sit editoi "vampo seinällä"-pätkän. eli tuotos on tiukasti työn alla.

viime päivinä on ollut kuitenkin aikaa maalatakin. sain loistoidean uuteen akvarellityöhön. oon tuhrannut sen parissa nyt muutaman illan. siitäkin työstä oon jo salaa vähän ylpeäkin. se ei oo vielä valmis,mut tänään keksin jo sille nimenkin. ts. se jotenkin vaan annettiin mulle (niinhän meille suurille taiteilijoille vaan tapahtuu). se tunnetaan jo taiteilijoiden sisäpiirissä nimellä "vapauden kaipuu". koska tässä ko. sisäpiirissä ei oo mun lisäkseni muita,se ei oo vielä kovin laajasti tunnettu.

koska tänään oli taas kohtuullisen kiireistä,otin vapauden skipata keskiviikon treenit. urheilullisesti en kuitenkaan oo levännyt ihan laakereilla. vähän vapaa-ajan oon pyhittänyt taas syömiselle. maanista ahmimista.

torstai 8. maaliskuuta 2018

8.3
"Janin toimintakyvyn ja kotona pärjäämisen kannalta keskeisintä fysioterapiassa on tasapainon paraneminen/ylläpitäminen. Bergin tasapainotestin mukaan kuntoutujan tasapaino on parantunut vuoden aikana 34:stä jopa 39/56 pisteeseen. Ero on huomattava, mutta erotus johtunee ainakin osittain vuosi sitten vielä tuoreena olleesta oik. lonkkamurtuman leikkauksen jälkitilasta. Aiempina vuosina Berg:n tasapainotestin tulos ollut 36/56, joten parannusta tästäkin 3 pistettä. Tällä hetkellä vaikeuksia ainoastaan testistön viimeisissä osioissa (jalat yhdessä, jalat peräkkäin, ja yhdellä jalalla seisominen, kääntyminen 360 ast. sekä jalan nosto penkille), jotka vaatisivat askeleen ottamista, mikä ei kunnolla onnistu.
   Kuntoutujan tasapainon heikkous ei ole kiinni lihasvoiman puutteesta, vaan voimakkaasta ataksiasta ja liikkeen hallinnan heikkoudesta sekä asentotunnon häiriöstä. Esim. kyykkyyn mennessä ilman verbaalista ohjausta oikea polvi karkaa ulospäin ja ylävartalo kallistuu vas:lle. Keskivartalossa ja oikeassa kädessä esiintyy eniten ataksiaa. Kykenee seisomaan ilman tukea leveähköllä tukipinnalla. Tässä onnistuu jopa käsien nostot, ylävartalon kierrot sekä pallon kopittelu ilman tukea, mutta näissä ajoittan horjahtelua (vaatii varmistuksen). Yhden käden tuella Jani pystyy myös potkuttelemaan pallolla. Seisoma-asento on vakaan tuntuinen jopa rauhallisilla horjutuksilla, koska saa horjutuksesta tarvitsemansa tuen, jolloin uskaltaa nojautua sitä vasten. Pystyy siirtymään pyörätuolista itsenäisesti plintille tai Kinesis-laitteelle ja takaisin, mutta käytännössä harppaa vain askeleen ja nojautuu heti ottamaan tukea mistä vain saa. Parantunut tasapaino näkyy käytännössä siinä, ettei juurikaan enää liiku konttaamalla vaikka siirtymämatka olisi pidempikin.
   Kävely onnistuu nojapuiden kanssa hyvin, samoin portaissa kaiteen turvin. Ilman tukea ei pysty kunnollista askelta ottamaan hallitusti. Myös tasapainolaudalla kykenee seisomaan, mutta vaatii kunnon tuen käsille (puolapuut). Matalista alkuasennoista polviseisonta ja varsinkin toispolviseisonta ovat edelleen Janille haasteellisia, koska siinä korostuu keskivartalosta lähtevän ataksian vaikutus. Nyt kuitenkin onnistuu jo em. asennon ylläpito yhdistettynä vastusharjoitteluun Kinellä tai vaikka pallotteluihin. Istumatasapaino hyvä paikallaan istuen sekä horjutettuna. Lihasvoimat Janilla kauttaaltaan erinomaiset. Oik. lonkan liikeradat edelleen hieman vajaatvas. verrattuna (lähinnä rotaatiot). Lihaskireyksiä lähinnä takareidet ja lonkan koukistajat sekä pohkeet."

juuh. tossa on mun fyssarin palaute. sain sen eilen ja se siis koskee päättynyttä viime vuotta. hiukan editoin sitä ja poistin kaikki ällöttävät eritejutut...
anyway,kehitystä edelleen tapahtuu,ei siis kannata luovuttaa.

vaikka pieni flunssanen olo painaa,pakko oli tehdä ihan kevyt treeni. esittelen kuvilla tommosen liikesarjan. variaatio siitä,jonka nimeä en nyt muista. toi lopun leuanveto korvaa hypyn (hyppy kun ei kuulu ihan mun ydinosaamiseen. tai no,kyl hyppy luonaa,mut alastulo ei oo järin hallittu)




nojoo,mut huomenna on maalaus (i suppose). hiukka jännittää. siis lähteä mopolla,kun on kai luvattu lumisadetta.

torstai 8. helmikuuta 2018

8.2 pelkkää riemua ja yllätys.
olipa hauska päivä. olin loistoseurassa (tulikuuma vedenneito) uimassa. taino... ehkä "uida"-verbi on tässä yhteydessä hiukan suureellinen. mielumminkin pulikoimista ja aina yhtä sofistikoitunutta sanailua. kun on toisen kanssa samalla sivulla (aina),on siinä mukavaa ja paineetta ihminen on parhaimmillaan. tämmöselle ihmisperseelle tunne ei oo kovinkaan yleistä. nojuu,osaanhan mä toki diipadaapaa heittää,mut tällä tulokulmalla harvoin kokee sillai kumppanuutta. tyhjiä sanoja on maailmassa nyt jo liikaa. ainakaan mä en niitä kaipaa lisää.
näitä fiiliksiä seuras pienehkö yllätys. ts. ihan en tainnut uumoilla oikein asioiden nykytilaa. jos siis vaikutin yllättyneeltä,se ei johtunut pelästyksestä vaan yllätyksestä. komppaan,kovasti komppaan. onhan se sulle selvää?

lähettipoika (niko) toi mulle paketin minnalta. uus rotsi ja pipo. varsin istuvaa sorttia. kiitos everlast.

huomenna on taas taiteilua. uus ope ja maisaakin on mahtava tavata. urheat naiset on niiiiin mun makuuni!!

zirpzirp ja tuitui!!

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

7.2
olin tänään taas kiipeilemässä. tuntuu,että uuden oppimisella ei oo kattoa. tekniikka vaan kehittyy ja liikkeisiin tulee aina vaan enemmän varmuutta. hankalia paikkoja on yhä vaan helpompi tunnistaa ja suunnitella jo ennalta omia reittejä. ja sekin helpottaa,kun nahka käsissä on muuttunut kestävämmäks. kaikki nirhaumat on jääneet pois ja voi paremmin keskittyä olennaiseen. nojoo,raahasin luurin messiin seinälle ja näppäsin ton kuvan.

seura on iso osa hauskuutta. tänään oli oikein ekstrahauskaa!! tällä porukalla vois hyvin lähteä vaikka vesiurheilemaan!!

viltti polville
olen jo eturauhasvaivaiässä. mitäpä selvää seikkaa kieltämään. ilmoitin asiasta nyt viimein omalääkärilleni ja hommaa aletaan nyt tutkia. venatkaa,pitää käydä kusella.